Hopkins on sekoitus rastafaria, kalastajakylää ja rantakaupunkia. Ihmiset tienaavat elantonsa kalastuksella, viljelyllä sekä osa nykyään turismilla. Majataloja on paljon, ravintoloita vielä enemmän, mutta ei yhtään kaupustelijaa, sisäänheittäjää tai huutelijaa. Tosin kaupungissa ei ole myöskään yhtään paikkaa vaihtaa rahaa! sentään yksi pankkiautomaatti löytyy. Ihana pieni kylä, jossa varmasti viihtyisi vaikka viikon hyvien säiden aikaan. Kylästä voi tehdä myös paljon retkiä, esimerkiksi vesiputouksille, viidakkoon tai hohtavalle laguunille. Meille riitti muutama päivä sateisessa kylässä, koska tekemistä ei juurikaan ollut. Ja aktiviteetit olisivat tulleet melko kalliiksi meille, sillä budjetissa ei liiemmin ollut Belizen hintatasolla joustovaraa. Sen verran kalliista maasta on kyse.
Hopkinsista löytyy myös kuuleman (ja oman ymmärrykseni) mukaan suomalaisen naisen pitämä kahvila, ja harmittaa ettei ehditty vierailla siellä. Oltiin jo menossa sinne, mutta olivat sadepäivän takia sulkeneet aiemmin, hetkeä ennen kuin pääsimme paikalle! Paikan nimi on Kat's coffee, jos joku sattuu joskus vierailemaan Hopkinsissa, kannattaa myös suunnata tuonne. Leipomopitäjän mukaan sieltä saa ihania kahveja sekä hyviä leivonnaisia!
Kävimme lounaalla pienessä leipomossa, Caitlin's bakery, josta saimme ihanat vegaaniburgerit ja edullisesti (noin 5€/kpl)! Leipomosta olisi saanut myös vegaanista banaanileipää ja muffineja, mutta niitä ei enää ollut tarjolla. Olisi pitänyt painella hetimmiten tuohon kahvilaan, kun löysin sen Tripadvisorin kautta! Onnekseni monesta kaupungin paikasta löytyi munatonta banaanileipää ja paikallista pullaa (bun), joka on tehty kookosmaitoon!
Belizessä kohtaamamme ihmiset olivat kaikki todella auttavaisia, mukavia ja sydämellisiä. Maa on kaunis ja vuoristoinen, jossa on edelleen jäljellä isoja aloja tiheää viidakkoa. Matkustus on edullista, maan pohjoisrajalta pääsee maan puoleen väliin, Belizen ja Guatemalan rajalle noin 15 eurolla. Toki matkaa tehdään joko Express-busseilla (joita ei kulje joka paikkaan) tai paikallisilla "kanabusseilla". Nämä kanabussit pysähtyvät joka välissä, joten matka saattaa kestää odotettua pidempään. Hauska tapa matkustaa siltikin!
Belizessä tosiaan puhutaan äidinkielenä englantia, joten matkailu siellä on senkin puoleen helppoa. Missään kohtaa ei mennyt sormi suuhun, sillä asiointi paikallisten kanssa oli helppoa ja oikeastaan mukavaakin. Rajatarkastukset olivat helppoja hoitaa ja muutenkin raja-asemat olivat selkeitä.
Kuvissa ollaan rajalla, jo miltei Guatemalan puolella, joka taas ei todellakaan ollut selkeä. Oltaisiin varmaan kävelty tarkastuspisteen ohi ilman auttavaa paikallista herraa! Täällä Guatemalassakin ihmiset on uskomattoman mukavia. Auttavat, vaikka heidän palvelujaan ei ostaisi, opastavat paikasta toiseen miltei kädestä pitäen ja yrittävät kovasti puhua englantia! Mekin yritämme kovasti oppia lisää espanjaa, jotta keskustelut olisivat helpompia!
Mikä ihana ilmapiiri olikaan vastassa kun saavuimme Guatemalan puolelle. Ei mennyt kauaa kun pieni paikallinen poika opasti meidät pikkubussin luo, jolla pääsisimme suoraan Floresiin. Niin me ja toinen ulkomaalainen pariskunta hyppäsimme minibussi kyytiin ja lähdimme kohti Floresia. Tosin kohta tuo bussi oli täynnä myös paikallisia ja olipahan loppuajasta kyydissä myös pahvilaatikollinen kanoja (mihin raukat lie olivat matkalla..)!
Nyt ollaan siis turvallisesti kauniilla Floresiin saarella. Huomenna, maanantaina, valloitamme Tikalin, Maya-kulttuurin suurimman kaupungin rauniot. Keskiviikkona suuntaamme viideksi päiväksi viidakkoon, kohti kuuluisaa El Miradoria ja muita Maya-kulttuurin paikkoja. El Mirador (suuri Maya-keskus) sijaitsee Gustemalassa, Petenin osavaltiossa, jota pidetäänkin Maya-kulttuurin kehtona. El Miradorin alueelta löytyy myös maailman suurin pyramidi, La Danta!
Odotan reissua innolla ja kauhulla.
Meillä ei tule olemaan kenttää tai luultavimmin minkäänlaisia yhteyksiä ulkomaailmaan trekin aikana. Päivittelen blogiin sitten ajatuksia ja kokemuksia tuosta trekistä. Reilun viikon hiljaisuus tänne alkaa nyt!
P.s. Kerroinko jo miten meille meinasi käydä Meksikon ja Belizen rajalla köpelösti? Kerron siitäkin vähän myöhemmin, oli nimittäin melkoinen juttu!
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti