Kuusi päivää Mayoja - viisi päivää viidakossa

Kello soi 4.30, "Ei saatana, mihin sitä ollaan taas lupauduttu" - näin ajattelin kun kampesin itseäni sängystä ylös keskiviikkona 22.1. Meidän piti olla viideltä ennakkoon sovitussa paikassa, josta yhteiskuljetus Carmelitan kylään, matkan ensimmäiseen pisteeseen, lähtisi. Matkanjärjestäjä otti meidät vastaan 10 trekkailijan kanssa. Ryhmäkoko olikin kasvanut viidestä kahteentoista. Ymmärrettiin kyllä aika nopeasti, että matkanjärjestäjä oli myyntipuheessaan vain halunnut luoda vaikutelman pienestä ja mukavasta ryhmäkoosta. Samapa tuo, sillä johan tässä ollaan menossa!

Carmelita on pieni kylä El Miradorin luonnonsuojelualueella ja sen asukkaat hoitavat ja organisoivat viidakkoretkiä. Matka kylään kestää shuttlella noin 3,5 tuntia. Meidän tapauksessa tosin yli neljä sillä poimittiin matkan varrelta kyytiin myös paikallisia ihmisiä sekä tavaratoimituksia kylään vietäväksi. Tiet ovat niin järkyttävän huonossa kunnossa (täynnä vetistä mutaa, isoja töyssyjä ja jyrkkiä mäkiä) etten uskonut pienen shuttlen pääsevän perille asti.. 

Toisin kävi ja perille päästyämme meille selvisi nopeasti, ettei kukaan puhunut englantia, ei edes opas vaikka niin meille oli luvattu. Onneksi ryhmässämme oli muutama espanjaa osaava henkilö, joiden apu tuli todella kultaakin arvokkaammaksi tuolla reissulla! Yksi ryhmäläisistä auttoi minua saamaan itselleni vegaaniset ateriat reissulle (sitäkään ei matkanjärjestäjä ollut hoitanut, vaikka olin painottanut asiaa tälle useaan kertaan ja hän lupasi huolehtia asiasta). Kaikki heistä auttoivat ymmärtämään oppaan kertomia tarinoita ja faktoja matkan aikana ja moni auttoi myös opiskelemaan espanjaa. Opinkin monta uutta sanaa espanjaksi noiden viiden päivän aikana!

"Vamos chicos"

Tuo viiden päivän vaellus oli suhteellisen rankka koitos. Minulle se oli rankka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Selkeästi fyysinen kuntoni ei ole parhaimmalla tasollaan, eikä asiaa auttanut mutaiset polut, olemattomat lounaat tai suhteellisen kova tahti haastavassa maastossa. Jos meillä ei olisi ollut pieniä eväitä mukanamme, olisin varmaan kuukahtanut jossain kohtaa. Aamiaiset ja illalliset olivat toista maata, sillä ateriat olivat jopa turhankin isoja. Onneksi pitkien vaelluspätkien jälkeen päästiin aina lepäämään leiriin. Tarjolla oli hedelmiä pieneen nälkään, riippumattoja loikoiluun ja puhtausintoilijat pääsivät reilun euron lisämaksusta pressukatokseen "suihkuun", joka oli ämpärillinen vettä ja koussikka.

Yövyttiin jokaisella leiripaikalla teltoissa, jotka olivat tosiaankin parhaat päivänsä nähneet. Yhtä telttaa kuroin kasaan jesarilla ja hakaneuloilla, sillä siitä oli yksi sivu kokonaan auki.. Ajattelin, että haluan suojautua hyttysiltä sekä muilta ötököiltä ja nukkua yöni rauhassa. Hyvin ajateltu, mutta jostain syystä silti telttaan oli illan aikana hiipinyt KÄMMENEN KOKOINEN HÄMÄHÄKKI JA MILTEI SAMANKOKOINEN KUORIAINEN! Olin vähällä saada halvauksen kun hämähäkki tuijotti minua 10 senttimetrin päästä kasvoistani.. En varmaan koskaan ole ollut niin nopea liikkeinen! 

Koko ryhmä taisi kuulla huutoni, kun kaikki tulivat ihmettelemään otusta. Ainakin paikallisilla oppailla oli hauskaa, kun he saivat hämähäkin ulos teltasta ja se jatkoi matkaansa leirin läpi hyppien, naisten kiljahdusten siivittämänä..

Onneksi ei Miikan toiveista huolimatta nähty yhtään käärmettä reissun aikana. Toinen ryhmä oli nimittäin törmännyt Guatemalan myrkyllisimpään käärmeeseen Barba Amarilaan (keihäs käärme), jonka myrkky voi tappaa 45 minuutissa. Onneksi trekkaaja oli astunut suoraan käärmeen pään päälle, jolloin käärme ei ollut päässyt puremaan.

Upeinta reissussa olivat ehdottomasti  näiden uusien upeiden muistojen luominen  sekä korkealle kohoavien pyramidien huipuilla istuminen ja siellä tähtikuvioiden ihastelu. Tavattiin mukavia uusia tyyppejä, joiden kanssa vietti mielellään viisi päivää poissa sivistyksestä. Vaihdettiin matkakokemuksia, pelattiin hämähäkkijahtia, naurettiin toistemme jutuille, juotiin rommia pyramidin huipulla ja opetettiin Miikan kanssa muille suomea! Ryhmädynamiikka toimi hyvin, eikä porukassa ollut onneksi yhtään valittajaa. Turhan äänekkäitä tyyppejä oli muutama, mutta hekin osasivat olla hiljaa pyydettäessä :)

Viiden päivän vaelluksella nähtiin kolme suurta pyramidia El Tintal, El Tigre ja yksi maailman suurimmista pyramideista La Danta. Kiivettiin noiden upeiden luomusten huipuille iltaisin, katsomaan auringonlaskuja, sekä aamulla, ennen kukonlaulua, odottamaan nousevaa aurinkoa. Raunioita tutkaillessa saatiin kuulla upea tarina kuun ja auringon syntymästä, joka oli kuvattu Maya-pyramidien kaiverruksissa. Opas kertoi meille myös Seibasta, Mayojen pyhästä puusta, jonka juuret kuvastivat alamaailmaa, runko merkitsi nykyisyyttä ja oksat taas olivat yhtä kuin taivas. Osa tarinoista oli samoja kuin muualla kuullut kertomukset, mutta hieman ristiriitoja kuultiin myös. Tikalissa opas kertoi meille ihmisuhreista, samoin kuin dokumentti El Miradorista. Trekkioppaamme taas sanoi, että koko lähialueella (joka kattaa Tikalin sekä El Miradorin) ei olisi koskaan uhrattu ihmisiä. Mikä on totta, mikä ei?

Päivittäisten vaellustenkin aikana ehdittiin välillä pysähtyä ihastelemaan erilaisia Maya-raunioita, jotka eivät suoranaisesti sijainneet suurilla kaupunkialueilla. Yleisesti nuo rakennukset olivat tavallisten ihmisten asumuksia tai jonkinlaisia hautoja, jotka ryöstäjät olivat tyhjentäneet aikaa sitten. 

Summa Summarum:

- Kiivettyjä portaita varmasti liki 1000

- Käveltyjä kilometrejä noin 120

- Ihosta irotettuja punkkeja 8 

- Nähtyjä tähdenlentoja 7

- Miikan syntymäpäivä ja synttärikakkua aamupalaksi viidakossa!

Upea kokemus kaiken kaikkiaan. En kyllä ihan heti lähtisi uudelleen, mutta jollekin samantyyliselle voisin joskus lähteäkin! Kaikesta sitä tällainen pelokas ihminen voiko nauttia, kun vain haluaa.

Jos reissaa lyhyen aikaa Floresissa, Guatemalassa kannattaa katsastaa ainakin Tikal, se esittelee upeat Maya-rauniot, jotka on saatu kaivettua esille laajalti. Näyttävät, suuret palatsit ja pyramidit vetävät hiljaisiksi, kun kiipeät niiden huipulle ja mietit miten hitossa nämä on rakennettu aikanaan. Tikaliin pääsee opastetulle kierrokselle, joka kestää 4 tuntia. Vierailla voi itsenäisestikin, mutta miltei kaikki kyltit ovat vain espanjaksi. Jos lähdet aamulla klo 4.30 ehdit näkemään auringon nousun. Itse lähdettiin klo 6, eli oltiin Tikalilla hieman ennen klo 8 aamulla. Viimeinen bussi pois, lähtee klo 15, eli opastetun kierroksen jälkeen ehtii vielä kierrellä paikkoja itsenäisesti.

Laura <3