Pikavisiitti Belizeen

Belize - Tuo Karibianmeren rannalla sijaitseva Väli-Amerikan maa, joka poikkeaa huomattavasti naapureistaan. Ei vain äidinkielen takia, vaan olemukseltaan muutenkin hyvin paljon. Tehtiin muutaman päivän pikainen vierailu pienessä kylässä nimeltä Hopkins, joka on saanut nimensä merellä hukkuneen papin, Bishop Frederick Hopkinsin mukaan, vuonna 1942. Alunperin paikan nimi oli Yugadan, tai näin ainakin kerrotaan!

Hopkins on sekoitus rastafaria, kalastajakylää ja rantakaupunkia. Ihmiset tienaavat elantonsa kalastuksella, viljelyllä sekä osa nykyään turismilla. Majataloja on paljon, ravintoloita vielä enemmän, mutta ei yhtään kaupustelijaa, sisäänheittäjää tai huutelijaa. Tosin kaupungissa ei ole myöskään yhtään paikkaa vaihtaa rahaa! sentään yksi pankkiautomaatti löytyy. Ihana pieni kylä, jossa varmasti viihtyisi  vaikka viikon hyvien säiden aikaan. Kylästä voi tehdä myös paljon retkiä, esimerkiksi vesiputouksille, viidakkoon tai hohtavalle laguunille. Meille riitti muutama päivä sateisessa kylässä, koska tekemistä ei juurikaan ollut. Ja aktiviteetit olisivat tulleet melko kalliiksi meille, sillä budjetissa ei liiemmin ollut Belizen hintatasolla joustovaraa. Sen verran kalliista maasta on kyse.

Hopkinsista löytyy myös kuuleman (ja oman ymmärrykseni) mukaan suomalaisen naisen pitämä kahvila, ja harmittaa ettei ehditty vierailla siellä. Oltiin jo menossa sinne, mutta olivat sadepäivän takia sulkeneet aiemmin, hetkeä ennen kuin pääsimme paikalle! Paikan nimi on Kat's coffee, jos joku sattuu joskus vierailemaan Hopkinsissa, kannattaa myös suunnata tuonne. Leipomopitäjän mukaan sieltä saa ihania kahveja sekä hyviä leivonnaisia!

Kävimme lounaalla pienessä leipomossa, Caitlin's bakery, josta saimme ihanat vegaaniburgerit ja edullisesti (noin 5€/kpl)! Leipomosta olisi saanut myös vegaanista banaanileipää ja muffineja, mutta niitä ei enää ollut tarjolla. Olisi pitänyt painella hetimmiten tuohon kahvilaan, kun löysin sen Tripadvisorin kautta! Onnekseni monesta kaupungin paikasta löytyi munatonta banaanileipää ja paikallista pullaa (bun), joka on tehty kookosmaitoon! 

Belizessä kohtaamamme ihmiset olivat kaikki todella auttavaisia, mukavia ja sydämellisiä. Maa on kaunis ja vuoristoinen, jossa on edelleen jäljellä isoja aloja tiheää viidakkoa. Matkustus on edullista, maan pohjoisrajalta pääsee maan puoleen väliin, Belizen ja Guatemalan rajalle noin 15 eurolla. Toki matkaa tehdään joko Express-busseilla (joita ei kulje joka paikkaan) tai paikallisilla "kanabusseilla". Nämä kanabussit pysähtyvät joka välissä, joten matka saattaa kestää odotettua pidempään. Hauska tapa matkustaa siltikin!

Belizessä tosiaan puhutaan äidinkielenä englantia, joten matkailu siellä on senkin puoleen helppoa. Missään kohtaa ei mennyt sormi suuhun, sillä asiointi paikallisten kanssa oli helppoa ja oikeastaan mukavaakin. Rajatarkastukset olivat helppoja hoitaa ja muutenkin raja-asemat olivat selkeitä.

Kuvissa ollaan rajalla, jo miltei Guatemalan puolella, joka taas ei todellakaan ollut selkeä. Oltaisiin varmaan kävelty tarkastuspisteen ohi ilman auttavaa paikallista herraa! Täällä Guatemalassakin ihmiset on uskomattoman mukavia. Auttavat, vaikka heidän palvelujaan ei ostaisi, opastavat paikasta toiseen miltei kädestä pitäen ja yrittävät kovasti puhua englantia! Mekin yritämme kovasti oppia lisää espanjaa, jotta keskustelut olisivat helpompia! 

Mikä ihana ilmapiiri olikaan vastassa kun saavuimme Guatemalan puolelle. Ei mennyt kauaa kun pieni paikallinen poika opasti meidät pikkubussin luo, jolla pääsisimme suoraan Floresiin. Niin me ja toinen ulkomaalainen pariskunta hyppäsimme minibussi kyytiin ja lähdimme kohti Floresia. Tosin kohta tuo bussi oli täynnä myös paikallisia ja olipahan loppuajasta kyydissä myös pahvilaatikollinen kanoja (mihin raukat lie olivat matkalla..)!

Nyt ollaan siis turvallisesti kauniilla Floresiin saarella. Huomenna, maanantaina, valloitamme Tikalin, Maya-kulttuurin suurimman kaupungin rauniot. Keskiviikkona suuntaamme viideksi päiväksi viidakkoon, kohti kuuluisaa El Miradoria ja muita Maya-kulttuurin paikkoja. El Mirador (suuri Maya-keskus) sijaitsee Gustemalassa, Petenin osavaltiossa, jota pidetäänkin Maya-kulttuurin kehtona. El Miradorin alueelta löytyy myös maailman suurin pyramidi, La Danta! 

Odotan reissua innolla ja kauhulla.

Meillä ei tule olemaan kenttää tai luultavimmin minkäänlaisia yhteyksiä ulkomaailmaan trekin aikana. Päivittelen blogiin sitten ajatuksia ja kokemuksia tuosta trekistä. Reilun viikon hiljaisuus tänne alkaa nyt!

 P.s. Kerroinko jo miten meille meinasi käydä Meksikon ja Belizen rajalla köpelösti? Kerron siitäkin vähän myöhemmin, oli nimittäin melkoinen juttu!

Laura

yo hablo poco español !

Meksiko: Cancun, Tulum, Bacalar - Kulttuurishokki vai ei? 

Täytyy todeta että pahempaa kulttuurishokkia ei ole täällä tullut. Kielimuuri ja hintapolitiikka sen sijaan ovat lyöneet meitä aika kovin suoraan naamaan. Päiväbudjetti on laskettu kierrettävien maiden (7/8 maata) keskiarvojen mukaan ja ollaan oltu täällä Meksikossa hieman huolissamme budjetin ylittymisestä. Ollaan varattu 40€ per päivä per pylly, eli 80€ yhteensä käytettäväksi. Kuulostaa suurelta summalta ja tätä pohdittiin ja puntaroitiin, mutta kun tuohon summaan lasketaan sisälle majoitus, matkustus, ruoat ja juomat sekä muu huvi, niin alkaa kuulostaa jo aika tiukalta..

Tähän mennessä ollaan onnistuttu melko hyvin pysymään budjetissa. Ollaan saatu tehtyä muutamat tarpeelliset hankinnatkin. Toki ollaan myös syöty turistien suosimissa, melko hintavissa paikoissa, koska niistä on saanut helposti vegaanista ruokaa (ei muuten oo ihan helppoa täällä). Muutaman kerran ollaan tehty itsekin ruokaa, koska se on halpaa sekä helppoa Airbnb-kämpissä. Aamupalat on myös saatu laitettua itse.

Airbnb on täällä tosi hyvä ratkaisu, sillä saattaa olla vaikea löytää edullisia majoituksia ihan vain kävelemällä pitkin katuja ja kyselemällä paikoista. Välimatkat on myös aika pitkiä, eikö mitään tiettyjä keskittymiä reppureissaajille ole tullut vastaan. Halvemmalla pääsee kun varaa etukäteen majapaikan ja yrittää sopia maksun paikan päällä paikallisella valuutalla. Näin tehtiin Tulumissa telttamajoituksessamme!

Toinen hiton ikävä, mutta todellinen ongelma on kielimuuri. Täällä ei ihan oikeasti puhuta juurikaan englantia. Ja vaikka osaisikin itse puhua espanjaa edes vähän, niin pitäisi vielä ymmärtääkin mitä se toinen sanoo! Täällä kun ihmiset eivät kaiken lisäksi puhu kovin hitaasti, vaan puhetta tulee jatkuvana tulvana. Koeta nyt siinä sitten kestää perässä.

Yleensä missään kylteissä ei myöskään lue englantia, kuvan kyltti olikin suhteellisen harvinainen. Onneksi mukana on suomi-espanja-suomi -sanakirja, on muuten tullut tarpeeseen! Kiitos siitä ihanille kollegoille Terveystalolla. Oon käyttänyt myös Googlen offline-kääntäjää (luotettavuus on mitä on), joka toimii melko hyvin itseasiassa kun käyttää Suomen sijaan englantia käännöksissä! Tässä ollaan jo viikko opiskeltu siis uutta kieltä ja ihan hyvin menee!

Paniikkia ei ainakaan vielä ole havaittavissa. Mitä nyt muutamia sydämentykytyksiä, esimerkiksi tänään kun meille ilmeni, ettei Bacalarissa voi vaihtaa ollenkaan rahaa.. Onneksi kortit toimii ja moni paikka hyväksyy kortin maksuvälineeksi! Eipähän jää rahaa yli.

Summa summarum - Kulttuurishokki tai ei, uuteen maahan tullessa joutuu joka kerta buuttaamaan itsensä, että osaa toimia kyseisessä maassa. Meksiko ei tehnyt tähän poikkeusta, mutta jo näin viikossa oltiin melko sinut maan tapojen kanssa. Englantikin taipuu jo, ei tarvitse hiljaa puhista nurkassa, vaan pääsee ihan kunnolla juttusille muiden travellerien ja monen majapaikan pitäjän kanssa! (Oon aiemmin ollut tosi ujo puhumaan englantia).

Tätä itsensä buuttausta on edessä vielä ainakin 5 kertaa, sillä jokaiseen uuteen maahan siirryttäessä koetaan varmasti uusia kulttuurieroja. Ja huomenna onkin ensimmäinen siirtymä uuteen maahan, kun lähdetään aamulla 5.08 bussilla kohti Chetumalia, joka sijaitsee Meksikon ja Belizen rajalla. Lähinnä mietityttää siirtymä majapaikasta bussiasemalle, sillä kävely tuohon aikaan ei kuulosta hyvältä, mutta taitaa olla ainut vaihtoehto.
Ei ole helppoo tämä, mutta ainakaan ei puutu jännitystä!

P.s. pahoittelut kuvien laadusta ja sisällöstä, vielä ei oo liiemmin jaksettu kuvailla. Parempia otoksia luvassa myöhemmin, mutta mitään ihmeitä ei kannata odottaa! Täällä on tosin upeeta katutaidetta!!

Laura

29 eurolla muutama sata puremaa!

Halvalla ei saa hyvää, vai miten se kuuluisa sananlasku menee.. En silti olisi uskonut, että onnistutaan ensimmäisenä kahtena yönä saamaan itsellemme tällainen ikävä lomaseuralainen, vaikka majoitus olikin erittäin edullinen moneen muuhun verrattuna. Olihan noita halvempia paikkoja useampi, eikä kenenkään laatimista arvosteluissa ollut mainintaa näistä ikävistä petikavereista, eli luteista!

Lutikat tai luteet on saakelin ikäviä otuksia, joita en toivo kenenkään kyllä kohtaavan. Kun yöllä heräät kolmatta kertaa siihen, että joku kiipeää iholla, niin valvominen alkaa tuntua hyvältä idealta totaalisesta väsymyksestä huolimatta. Eikä siinä valvomisesta sinänsä mitään, mutta kun kello on vasta viisi aamulla ja jetlagi painaa edelleen päälle.

Alkuun ajateltiinkin, että eihän tää nyt niin paha ole. Kutinaakaan ei ollut alkuun ilmaantunut. Nyt kuitenkin parin päivän päästä kutina on välillä niin sietämätöntä, että tekisi mieli kieriä partaterissä! Sen lisäksi näytetään ihan syöpäläisiltä.. Merivesikään ei auttanut asiaa yhtään, sillä uinnin jälkeen, suorassa auringonpaisteessa kutitti niin pirusti ja näppylät tuntuivat villintyvän..

Ostettiin paikallisesta apteekista puolellatoista eurolla jonkinlaista kortisonivoidetta (mitä nyt osattiin espanjaa kääntää ja saatiin googletettua sisältöä). Ei ainakaan näin parissa päivässä ole auttanut, mutta toiveikkaita ollaan! Onneksi kumpikaan ei olla raavittu yöllä itseämme, sillä sittenhän se vasta ketuttaisi kun onnistuisi tulehduttamaan nämä puremat!

Tänään alkoi vaatteiden keittely. Ihan vaan varotoimena, jos noita öllejä on joutunut meidän matkaan. Kaikki vaatteet on olleet pakattuina tiiviisiin säkkeihin ja rinkat on olleet säilöttyinä omiin jätesäkkeihin! Nyt rinkat paistattelevat keskipäivän auringossa. Sisälämpötila niissä on toivottavasti sata!!

Ohjeenahan luteiden häätöön on sanottava matkatavaroita 80 asteessa useampi tunti ja/tai pestä kaikki tekstiilit 60 asteessa. Täällä se ei onnistu, joten täytyi soveltaa!

Katsotaan parin viikon päästä miltä näyttää, onko nää puremat alkaneet jo parantua ja onko kutina lakannut. Toivon tosiaan että kutinan loppumiseen ei mene kahta viikkoa!

Ehkä seuraavalla kerralla kuulette myös millaista Meksikossa on ollut :)

Laura

Mitä mukaan?

Noniin, sitten olisi vielä edessä parin tunnin junamatka Tikkurilaan, hyvät yöunet kaverin tykönä ja aamulla viimeistään kuudeksi lentokentälle.

Pakkauksen aloitin tietysti vasta eilen, sunnuntaina, ja siinä samalla koitin laittaa rinkan säätöjä kohdilleen. Hitto mikä työmaa siinäkin! Pakkaaminen pitkään reissuun ei ollutkaan ihan helppoa, koska alkuun tavaraa oli pitkälti kahden rinkan verran. Pohdi siinä sitten, että mitä voit jättää kotiin? Ehkä viidet haaremihousut on jo liikaa, saahan uusia vaatteita ostettua paikan päältä tarvittaessa. Kaiken lisäksi voi tukea paikallisten käsityötä ostamalla pienistä kylistä vaatteita (Voi olla helpommin sanottu kuin tehty)..

Mutta olenpa mie vaan hyvä karsimaan tavaraa! Rinkan loppupaino oli rapiat 8kiloa, eli ostovaraa on reilusti. Tilaakin jäi vaikka kuinka paljon, kun tuo uuden karhea Bergans vetää 75 litraa maksimina. Ehkä olisin voinut vieläkin karsia joistain tavaroista, mutta näin tarkkana tyyppinä on kiva varautua pikkuisen paremmin, kuin lähteä soitellen sotaan!

Tässä pari kuvaa pakatuista tavaroista.

Tärkeimpinä passin ja hammasharjan (kierrätysmuovinen) lisäksi oma hammastahna, b12-vitamiinit, sanakirja, rokotuskortti ja pankkikortti. Kaiken muun varmaan saisi kohteesta. Toki hyvät kengät on aika ehdoton, eli sellaisia on parit mukana!

Mukaan otetaan myös: matkapyyhe, kuivapussit, ompelutarvikkeet, hakaneuloja, erilaisia ea-tarvikkeita ja hygieniatuotteita. Kylmiin säihin aluskerrasto, huppari ja treenitrikoot. Perusmeininkiin shortseja, toppeja ja bikinit. Otinpa yhden mekon myös.

Pelikortit, pari kirjaa, hyvä taskulamppu, päiväreppu, varavirtalähde, laturit ja kuulokkeet jo lennolle mukaan. Miulla on bookbeatiin ladattu muutama offline-kirja valmiiksi. Kilo aurinkorasvaa ja käsidesiä swkä piilovyölaukku = jokaisen travellerin turva!

Myös mukana kulkeva wc-paperi on alusta asti ehdoton! 

Palataan muutaman päivän päästä, huominen menee lentokoneessa ja keskiviikko varmaan totuttautuessa uuteen aikaan!

Laura

Viimeisiä viedään ennen lähtöä!

Kello soi tänään 5.15 ja ensimmäinen ajatukseni oli 'ettei kohta enää tarvitse herätä kellon soittoon päivittäin!' Nimittäin 95 tunnin kuluttua alkaa reppureissumme ensimmäinen pätkä; lento Frankfurtin kautta Meksikon Cancuniin.

Työkaverini pyysivät minua pitämään jonkinlaisen tiedotuskanava auki reissumme ajan, jotta he pääsisivät seuraamaan matkaamme, joten tämä vanhan blogin herättely tuntui siihen oikealta vaihtoehdolta. Toivon, että blogini kirjoituksista on myös hyötyä muille matkaajille ja matkaa suunnitteleville.  Haluan pitää blogin hauskana, helppolukuisena ja päiväkirjamaisena, mutta koetan kirjoittaa myös asiapitoisesti. Erityisesti budjetit tuntuvat kiinnostavan matkaajia sekä rehelliset omakohtaiset kokemukset kohdemaista. Näitä ainakin itse olen etsinyt, ja jäin jopa kaipaamaan, sillä monessa blogissa esiteltiin vain kauniita kuvia ja paikallista kulttuuria. Itseäni kiinnostaa myös se miten tällainen pitkä reissu alkaa vaikuttaa omiin ajatuksiin, tuleeko meille koti-ikävä ja miten meidän yhteiselo sujuu, kun ollaan melkein 24/7 keskenään! Näistäkin tulen varmasti jotain kirjoittelemaan.

En myöskään löytänyt suomalaista blogia pitkästä Väli-Amerikan turneesta, joten olkoon tämä ensimmäinen sellainen! Matkammehan kestää siis hieman vajaat 4 kuukautta, joten ehdimme varmasti nähdä ja kokea paljon.

Tämä teksti vain pohjustukseksi blogini herättelylle. Palaan viikonloppuna kertomaan lisää reissuvalmisteluista sekä rinkan sisällöstä. Ei nimittäin mitään käsitystä, mihin kaikkeen sitä kannattaa varautua! Joko ollaan varauduttu liian hyvin tai sitten on unohdettu jotakin todella tärkeää..

#aamukampa, Päivä 26/30

Rakkaudella 

Laura