2000 kilometriä neljässä päivässä

Noin kuukausi sitten käytiin kesälomareissulla Kuusamossa. Mutkien kautta perille ja vielä useamman mutkan kautta takaisin kotiin. Mutta mitä kaikkea tehtiin ja millainen reitti meillä oli?

Koska elämä ei saa olla liian tylsää, niin päätettiinkin extempore tehdä pieni lenkki tähän matkaan, vaikka tarkoitus oli alunperin ajella yhdeltä istumalta torstaina vuokramökille Kuusamoon. Pistettiin auto parkkiin Varkaudessa, koluttiin kaupat läpi ja löydettiin viimein se saakelin teltta, jotta päästiin yöpymään Miikan ystävän mökille Liperiin! En ole siellä aiemmin käynyt, vaikka ollaankin tunnettu Miikan ystävän kanssa jo se yli 10 vuotta! Ihan ei ehdity talkoisiin, mutta pelattiin mölkkyä, syötiin hyvin, saunottiin ja istuttiin iltaa pitkälle yöhön saakka.

Perjantaina matka jatkui Kuusamoon. Puuduttavaa istua autossa noin pitkiä matkoja, vaikka pidettiin useampikin tauko. Matka Liperistä Rukalle on noin 500 kilometriä, joten autossa vierähti useampi tunti. Pyrittiin pysähtymään kauniilla paikoilla, missä voisi ihastella uudenlaisia maisemia. Pohjoisessa kun luonto on kovin erilaista kuin täällä meillä etelässä. Piti käydä toki katsomassa myös ahdistava Hiljainen kansa- ympäristötaideteos. Taideteoksen tajusi vasta, kun säikähti tuhatpäistä joukkiota keskellä peltoa! Oikein puistatti ajatuskin siitä, että eksyisi yöllä tuohon paikkaan!

Parasta antia matkalla olivat kuitenkin porot! Siinä ne jolkottelivat isolla tiellä, autoista juurikaan piittamatta. Melkoisia otuksia, joista riitti kyllä iloa koko loman ajaksi, kun yksi sarvipää ilmeistyi Valtavaaran huipulle ja toinen tuli vastaan Korouoman kansallispuistossa. En tiedä kumpi säikähti kovemmin tätä vastaantuloa, poro vai minä! :D

Perjantaina ei paljoa muuta sitten jaksanut mökille päästyämme. Käytiin Kuusamosta hakemassa grillattavaa, ja ajelimme vielä noin 30 kilometriä mökille. Grillattiin ja saunottiin, jonka jälkeen kaaduttiin kelomökin sänkyyn. Mökkiä vuokrasi Takkulan maatilalomat, ja löysin kyseisen mökin tori.fi sivustolta. Erittäin hyvä löytö, sillä paikka oli yksi harvoista, joka sijaitsi järven rannalla, siellä oli puulämmitteinen kiuas sekä sisällä takka. Eipä muuten, mutta kun tuo oli Miikan vaatimuslista mökille!
Muutenkin paikka osoittautui erittäin toimivaksi sekä miellyttäväksi. Tilaakin taisi olla jopa kahdeksalle ihmiselle, joten isolla porukalla hinta olisi todella kohtuullinen yöpyjää kohti. Mökin vieressä oli suuri kota, jonne olisi mahtunut varmaan 20 ihmistä sisälle. Sitäkin sai käyttää. Mahdollisuus olisi ollut myös savusaunaan, mutta siihen meillä ei ollut tarvetta tällä kertaa. Soutelemassa kävimme, kun mökin vuokraan kuului veneen käyttöoikeus!

Lauantaina nukuttiin tarkoituksellisesti myöhään, jotta jaksettaisiin illalla istua karhutuvalla. Käytiin aamupäivästä katsastamassa Valtavaaran huippu, josta olikin melkoisen jylhät näkymät! Valtavaaran kautta kulkee tuo kuuluisa Karhunkierros, joka on pituudeltaan 80 kilometriä. Itse emme vaeltaneet mitään merkittyä reittiä, vaan ajoimme auton vaaran rinteelle ja kiipesimme suoraan huipulle. Käveltiin pitkin kallioita, ihastelemassa maisemia ja hämmästeltiin niin erilaista luontoa, mihin ollaan täällä etelässä totuttu. On se myönnettävä, että noihin maisemiin halajaa kyllä kovasti takaisin!

Lauantai-ilta menikin Karhutuvalla, kun käytiin tutustumassa lähemmin noihin metsien kuninkaisiin. Kuusi tuntia istuimme hiljaa metsän keskellä, aivan Venäjän rajalla olevassa mökissä ja ihmettelimme karhuja, niiden käytöstä sekä ruokailua. En oikein tiedä mitä mieltä näistä ruokintapaikoista ja karhujen syöttämisestä olen, mutta parempi se kuin niiden ampuminen! Opas kertoi, että syötettävät määrät ovat pieniä ja ne auttavat karhuja tankkaamaan talvea varten. Hmm..
Koiran ruoan syöttämistä en sikäli oikein tajunnut, mutta ymmärsin, että lakiin olisi tulossa muutos, joka kieltää koiran kuivamuonan käytön ruokintapaikoilla. Tämä siitä syystä, että karhut eivät oppisi sitä syömään, koska salametsästäjien on helppo käyttää sitä houkuttimena ja sen siivoaminen pois on erittäin vaivatonta. Mielestäni tämä uudistus kuulostaa järkevältä, sillä ruokintapaikkojen tarkoitus ei ole vahingoittaa karhuja, eikä silloin mielestäni niillä voi syöttää sellaisia ruokia, jotka voivat mahdollisesti vahingoittaa karhuja myöhemmässä vaiheessa. Jos joku osaa kertoa näistä ruokinnoista enemmän, niin kuulisin mielelläni lisää!

Sunnuntaina suunnattiin Korouoman kansallispuistoon, Posiolle, jossa saatiin hyvin kulutettua koko päivä. Sinne kun ajoi Kuusamosta jo puolisentoista tuntia, niin matkoihin sai ikävä kyllä kulumaan taas aikaa. Korouoma oli uskomaton ja kansallispuistoneitsyys taisi mennä siellä! En ainakaan muista ennen käyneeni kansallispuistoissa, jollen sitten penskana ole sellaisessa vieraillut. Suosittelen  lämpimästi paikkaa, olihan sielläkin mahtavat maisemat ja paljon ihmeteltävää!

Paluumatka Lappeenrantaan alkoi maanantaina, noin klo 11 aamupäivällä. Miika oli suunnitellut meille maisemareitin, jota pitkin ajaisimme takaisin. Matkaa olisi noin 800 kilometriä, joten mitä aiemmin liikkeelle, sen parempi! Ensimmäinen pysäkki oli Raatteentiellä sijaitseva Raatteen portti. Raatteentiellä käytiin yksi historiallisimpia taisteluja talvisodassa, joten sinne onkin pystytetty useita muistomerkkejä sekä rakennettu talvisotamuseo. Raatteentie on osittain museotie, jonka voi ajaa, mutta siihen meillä ei nyt ollut aikaa.

Vegaanista ruokaa oli paluumatkalla, ainakin alkupäästä haasteellista löytää, mutta onneksi aina jotain saa kaupasta! Olin myös kaukaa viisas ja pakkasin mukaan mökiltä yli jääneet ruoat, joita popsin sitten automatkalla. Suurin osa ruokapaikoista nimittäin tarjosi vain lihaa, kalaa ja perunaa! Ehkä kasvisruoka tai vegaanisuus ovat vielä vieras käsite pohjoisen ihmisille?

Ajoimme Raatteen portilta kohti Kuhmoa, jonka lähettyvillä pulahdimme uimassakin pienessä koskessa. Vesi oli kylmää, mutta kuumana päivänä oikein virkistävää! Kuhmosta suustasimme kohti Lieksaa, jossa pysähdyimme ostamaan evästä ja tankkaamaan. Onnistuin lorottamaan bensaa myös nilkoilleni, joka ei ollut kovin mukava juttu. Eniten harmitti se maahan valunut bensa! Onneksi sitä ei paljon ehtinyt yli tulla (miksi sanotaan, että mittari pysähtyy, kun tankkiin ei enää mahdu bensaa, jos se ei selvästikään pysähdy)!!!

Lieksasta suunta kohti Joensuuta ja samoilla vauhdeilla Särkisalmen ABC:lle. Pikaiset eväät matkaan, sillä kello lähenteli jo ilta yhdeksää. Matkaa oli taitettu pysähdyksineen siis melkein 10 tuntia! Vegepizzat mahassa kurvasimme Parikkalan patsaspuistoon, joka vasta olikin kummallinen paikka. Hiljainen kansa ei ollut mitään tuohon paikkaan verrattuna! Siellä oli 256 erilaista joogaavaa patsasta. Lisäksi satapäinen lapsien paraatista koostuva patsaskokoelma ja paljon muitakin erilaisia patsaita. Osalla patsaista on myös hampaat!!  Suosittelen ehdottomasti vierailemaan puistossa, on se nimittäin melkoinen paikka!

Aina löytyy aikaa myös akrobatialle, vaikka sitten keskeltä kammottavaa patsaspuistoa!

Kotona oltiin joskus klo 23 jälkeen, kun käytiin hakemassa Taavi vanhempieni luota hoidosta. Matkaan Kuusamosta Lappeenrantaan meni reilu 12 tuntia, mutta onneksi koko aika ei mennyt auton penkillä. Olipa kiva päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Kuten aina on!

Kokonaisuudessaan ihana reissu ja paljon tuli nähtyä. Paljon jäi kuitenkin näkemättä, joten uudelle reissulle täytyy varata aikaa, ehkä jo ensi vuodesta. Jos teillä on suosituksia paikoista pohjoisemmassa, niin kertokaa ihmeessä!

Laura<3