Tekemällä oppii

Voiko blogia pitää, vaikka ei oikein osaa kirjoittaa? Voiko kirjoittamalla oppia kirjoittamaan?

No totta hitossa voi.

Moni odottaa liian kauan sitä oikeaa hetkeä tai sitä, että kaikki olisi tarpeeksi valmista, jotta voi aloittaa. Niin minäkin. Jos suunnittelet suunnittelemista, etkä koskaan pääse asian kimppuun, et koskaan pääse niihin tavoitteisiin, johon aioit. Kaiken ei tarvitse olla valmista, eikä kaikkea tarvitse osata, kun ryhdyt työhön. Riittää, että sinulla hiton hyvä perstuntuma, luotat juttuusi ja teet alustavan suunnitelman. Tee suunnitelmasta realistinen, mutta anna sen elää tarvittaessa työn mukana.

Minä itse olen niin laskelmoiva ja suunnitteleva, että joskus on hieman vaikea päästä itse työhön kiinni. Puntaroin asioita todella pitkään ja mietin vaihtoehtoja. Tämä on kuulemma Vaa’an tyypillinen ominaisuus. En usko horoskooppeihin, mutta allekirjoitan tämän. Yritän irrottautua tästä ominaisuudesta tietyissä tilanteissa, sillä se jarruttaa.

Olin laskelmoiva myös blogin suhteen useita kuukausia. Johtuen siitä, etten kirjoita mitenkään erityisen hyvin, en ota erityisen hyviä kuvia tai elämässäni ei ole tapahtunut mitään käännekohtaa, johon blogini pohjautuisi. Mutta ei sitä taitoa tarvitse alussa taskut täynnä ollakaan.

Pidän kuitenkin kirjoittamisesta. Etenkin jos saan kirjoittaa omista kokemuksistani. Ala-asteella muistan ainekirjoitustunnit, kun hiljaisuuden vallitessa vihkoihin raapustettiin mitä hauskimpia kertomuksia. Minusta oli ihana kirjoittaa kesälomareissuista perheen kanssa ja siitä mitä kaikkea reissuilla koettiin.. Myös satujen kirjoittaminen oli hauskaa. Heittäydyin mielikuvituksen matkaan ja annoin mennä. Kirjoitin lohikäärmeistä, huimista seikkailusta sekä sienessä asuvista metsän eläimistä. Täytyykin kaivaa vanha ainevihko jostain kaapista. Mitähän tarinoita siitä löytyy?

Kirjoitan iltaisin kauniiseen vihkoon ajatuksiani sekä ideoita ja haaveita. Minun tarvitsee purkaa ajatukseni paperille ja käydä ne sitä kautta läpi. Elämä on jotenkin kummallista nyt.

Aamuisin kirjoitan pääni tyhjäksi. Vaikka joskus se on valmiiksi tyhjä. Sitten kirjoitan vain sanoja, jotka mieleeni tupsahtelevat. En karsi yhtään sanaa, kirjoitan vain. Iltaisin sitten katson, sisältyivätkö nämä sanat päivääni. Kaikenlainen kirjoittaminen pitää mieleni terässä ja auttaa oppimaan paremmaksi kirjoittajaksi. Teknillisesti en kyllä aina ole varma, mihin laitetaan pilkku, puolipiste tai mikä lauserakenne on järkevin.

Tiesittekö, että monet kuuluisatkin kirjoittajat, näyttelijät tai ohjaajat ovat itseoppineita tai koulun keskeyttäneitä, kuten;

Steve Jobs, Applen perustaja,
Frida Kahlo, taidemaalari,
Quentin Tarantino, elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja.

 Jos sinulla on palo johonkin asiaan pystyt oppimaan sen aivan varmasti. Aloita tekeminen ja opettelu, hae jossain vaiheessa opiskelemaan alaa, jos haluat tai koet sen tarpeelliseksi. Vaihtoehtoisesti käy lyhytkursseja. Mutta mikä tärkeintä, luo omaa juttuasi!

Sanoin eilen Miikalle, että ikään kuin minulla olisi tällä hetkellä tyhjä kohta itsessäni, kun koulu loppui toukokuussa. Jokin pala on jäänyt sen jälkeen täyttämättä. Olen opiskellut koko elämäni jotain. Joko vain opiskellut tai tehnyt siinä ohessa töitä. Nyt kun minulla on työ, mutta ei opiskelua, olen ihan hukassa. Olen lukenut paljon oppiakseni uutta ja vahvistaakseni vanhaa. Mutta jotain silti puuttuu. En koe olevani koskaan valmis ja haluan oppia paljon. Ehkä seuraava oppimisprojektini onkin kirjoituskurssi. Olisiko vinkata mitään hyvää sellaista? :)

Laura <3