2000 kilometriä neljässä päivässä

Noin kuukausi sitten käytiin kesälomareissulla Kuusamossa. Mutkien kautta perille ja vielä useamman mutkan kautta takaisin kotiin. Mutta mitä kaikkea tehtiin ja millainen reitti meillä oli?

Koska elämä ei saa olla liian tylsää, niin päätettiinkin extempore tehdä pieni lenkki tähän matkaan, vaikka tarkoitus oli alunperin ajella yhdeltä istumalta torstaina vuokramökille Kuusamoon. Pistettiin auto parkkiin Varkaudessa, koluttiin kaupat läpi ja löydettiin viimein se saakelin teltta, jotta päästiin yöpymään Miikan ystävän mökille Liperiin! En ole siellä aiemmin käynyt, vaikka ollaankin tunnettu Miikan ystävän kanssa jo se yli 10 vuotta! Ihan ei ehdity talkoisiin, mutta pelattiin mölkkyä, syötiin hyvin, saunottiin ja istuttiin iltaa pitkälle yöhön saakka.

Perjantaina matka jatkui Kuusamoon. Puuduttavaa istua autossa noin pitkiä matkoja, vaikka pidettiin useampikin tauko. Matka Liperistä Rukalle on noin 500 kilometriä, joten autossa vierähti useampi tunti. Pyrittiin pysähtymään kauniilla paikoilla, missä voisi ihastella uudenlaisia maisemia. Pohjoisessa kun luonto on kovin erilaista kuin täällä meillä etelässä. Piti käydä toki katsomassa myös ahdistava Hiljainen kansa- ympäristötaideteos. Taideteoksen tajusi vasta, kun säikähti tuhatpäistä joukkiota keskellä peltoa! Oikein puistatti ajatuskin siitä, että eksyisi yöllä tuohon paikkaan!

Parasta antia matkalla olivat kuitenkin porot! Siinä ne jolkottelivat isolla tiellä, autoista juurikaan piittamatta. Melkoisia otuksia, joista riitti kyllä iloa koko loman ajaksi, kun yksi sarvipää ilmeistyi Valtavaaran huipulle ja toinen tuli vastaan Korouoman kansallispuistossa. En tiedä kumpi säikähti kovemmin tätä vastaantuloa, poro vai minä! :D

Perjantaina ei paljoa muuta sitten jaksanut mökille päästyämme. Käytiin Kuusamosta hakemassa grillattavaa, ja ajelimme vielä noin 30 kilometriä mökille. Grillattiin ja saunottiin, jonka jälkeen kaaduttiin kelomökin sänkyyn. Mökkiä vuokrasi Takkulan maatilalomat, ja löysin kyseisen mökin tori.fi sivustolta. Erittäin hyvä löytö, sillä paikka oli yksi harvoista, joka sijaitsi järven rannalla, siellä oli puulämmitteinen kiuas sekä sisällä takka. Eipä muuten, mutta kun tuo oli Miikan vaatimuslista mökille!
Muutenkin paikka osoittautui erittäin toimivaksi sekä miellyttäväksi. Tilaakin taisi olla jopa kahdeksalle ihmiselle, joten isolla porukalla hinta olisi todella kohtuullinen yöpyjää kohti. Mökin vieressä oli suuri kota, jonne olisi mahtunut varmaan 20 ihmistä sisälle. Sitäkin sai käyttää. Mahdollisuus olisi ollut myös savusaunaan, mutta siihen meillä ei ollut tarvetta tällä kertaa. Soutelemassa kävimme, kun mökin vuokraan kuului veneen käyttöoikeus!

Lauantaina nukuttiin tarkoituksellisesti myöhään, jotta jaksettaisiin illalla istua karhutuvalla. Käytiin aamupäivästä katsastamassa Valtavaaran huippu, josta olikin melkoisen jylhät näkymät! Valtavaaran kautta kulkee tuo kuuluisa Karhunkierros, joka on pituudeltaan 80 kilometriä. Itse emme vaeltaneet mitään merkittyä reittiä, vaan ajoimme auton vaaran rinteelle ja kiipesimme suoraan huipulle. Käveltiin pitkin kallioita, ihastelemassa maisemia ja hämmästeltiin niin erilaista luontoa, mihin ollaan täällä etelässä totuttu. On se myönnettävä, että noihin maisemiin halajaa kyllä kovasti takaisin!

Lauantai-ilta menikin Karhutuvalla, kun käytiin tutustumassa lähemmin noihin metsien kuninkaisiin. Kuusi tuntia istuimme hiljaa metsän keskellä, aivan Venäjän rajalla olevassa mökissä ja ihmettelimme karhuja, niiden käytöstä sekä ruokailua. En oikein tiedä mitä mieltä näistä ruokintapaikoista ja karhujen syöttämisestä olen, mutta parempi se kuin niiden ampuminen! Opas kertoi, että syötettävät määrät ovat pieniä ja ne auttavat karhuja tankkaamaan talvea varten. Hmm..
Koiran ruoan syöttämistä en sikäli oikein tajunnut, mutta ymmärsin, että lakiin olisi tulossa muutos, joka kieltää koiran kuivamuonan käytön ruokintapaikoilla. Tämä siitä syystä, että karhut eivät oppisi sitä syömään, koska salametsästäjien on helppo käyttää sitä houkuttimena ja sen siivoaminen pois on erittäin vaivatonta. Mielestäni tämä uudistus kuulostaa järkevältä, sillä ruokintapaikkojen tarkoitus ei ole vahingoittaa karhuja, eikä silloin mielestäni niillä voi syöttää sellaisia ruokia, jotka voivat mahdollisesti vahingoittaa karhuja myöhemmässä vaiheessa. Jos joku osaa kertoa näistä ruokinnoista enemmän, niin kuulisin mielelläni lisää!

Sunnuntaina suunnattiin Korouoman kansallispuistoon, Posiolle, jossa saatiin hyvin kulutettua koko päivä. Sinne kun ajoi Kuusamosta jo puolisentoista tuntia, niin matkoihin sai ikävä kyllä kulumaan taas aikaa. Korouoma oli uskomaton ja kansallispuistoneitsyys taisi mennä siellä! En ainakaan muista ennen käyneeni kansallispuistoissa, jollen sitten penskana ole sellaisessa vieraillut. Suosittelen  lämpimästi paikkaa, olihan sielläkin mahtavat maisemat ja paljon ihmeteltävää!

Paluumatka Lappeenrantaan alkoi maanantaina, noin klo 11 aamupäivällä. Miika oli suunnitellut meille maisemareitin, jota pitkin ajaisimme takaisin. Matkaa olisi noin 800 kilometriä, joten mitä aiemmin liikkeelle, sen parempi! Ensimmäinen pysäkki oli Raatteentiellä sijaitseva Raatteen portti. Raatteentiellä käytiin yksi historiallisimpia taisteluja talvisodassa, joten sinne onkin pystytetty useita muistomerkkejä sekä rakennettu talvisotamuseo. Raatteentie on osittain museotie, jonka voi ajaa, mutta siihen meillä ei nyt ollut aikaa.

Vegaanista ruokaa oli paluumatkalla, ainakin alkupäästä haasteellista löytää, mutta onneksi aina jotain saa kaupasta! Olin myös kaukaa viisas ja pakkasin mukaan mökiltä yli jääneet ruoat, joita popsin sitten automatkalla. Suurin osa ruokapaikoista nimittäin tarjosi vain lihaa, kalaa ja perunaa! Ehkä kasvisruoka tai vegaanisuus ovat vielä vieras käsite pohjoisen ihmisille?

Ajoimme Raatteen portilta kohti Kuhmoa, jonka lähettyvillä pulahdimme uimassakin pienessä koskessa. Vesi oli kylmää, mutta kuumana päivänä oikein virkistävää! Kuhmosta suustasimme kohti Lieksaa, jossa pysähdyimme ostamaan evästä ja tankkaamaan. Onnistuin lorottamaan bensaa myös nilkoilleni, joka ei ollut kovin mukava juttu. Eniten harmitti se maahan valunut bensa! Onneksi sitä ei paljon ehtinyt yli tulla (miksi sanotaan, että mittari pysähtyy, kun tankkiin ei enää mahdu bensaa, jos se ei selvästikään pysähdy)!!!

Lieksasta suunta kohti Joensuuta ja samoilla vauhdeilla Särkisalmen ABC:lle. Pikaiset eväät matkaan, sillä kello lähenteli jo ilta yhdeksää. Matkaa oli taitettu pysähdyksineen siis melkein 10 tuntia! Vegepizzat mahassa kurvasimme Parikkalan patsaspuistoon, joka vasta olikin kummallinen paikka. Hiljainen kansa ei ollut mitään tuohon paikkaan verrattuna! Siellä oli 256 erilaista joogaavaa patsasta. Lisäksi satapäinen lapsien paraatista koostuva patsaskokoelma ja paljon muitakin erilaisia patsaita. Osalla patsaista on myös hampaat!!  Suosittelen ehdottomasti vierailemaan puistossa, on se nimittäin melkoinen paikka!

Aina löytyy aikaa myös akrobatialle, vaikka sitten keskeltä kammottavaa patsaspuistoa!

Kotona oltiin joskus klo 23 jälkeen, kun käytiin hakemassa Taavi vanhempieni luota hoidosta. Matkaan Kuusamosta Lappeenrantaan meni reilu 12 tuntia, mutta onneksi koko aika ei mennyt auton penkillä. Olipa kiva päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Kuten aina on!

Kokonaisuudessaan ihana reissu ja paljon tuli nähtyä. Paljon jäi kuitenkin näkemättä, joten uudelle reissulle täytyy varata aikaa, ehkä jo ensi vuodesta. Jos teillä on suosituksia paikoista pohjoisemmassa, niin kertokaa ihmeessä!

Laura<3

Akrobatian lumoissa

Missä omat ajatukset saa siirrettyä pois kiireestä ja hälinästä? Mikä on itselle se tapa nollata pää ja vaihtaa päässä pyörivät ajatukset ihanaan hiljaisuuteen? Minulle se on ehdottomasti akrobatia!

Rakastan akrobatiaa! Rakastan sen vapauttavaa tunnetta, itsensä ylittämistä (etenkin henkisellä puolella) ja oman kehon kuuntelua. Se on juttu, mitä teen melkein päivittäin olinpa kotona, mökillä tai lomamatkalla. Ei ole sellaista paikkaa tai aikaa, mihin väliin ei yksi siltakaato mahtuisi.

Parasta on olla pää alaspäin, roikkua mistä vaan ja rullata kärrynpyöriä ympäriinsä. Tämä on ainut asia, johon mielenkiintoni ei ole koskaan sammunut, edes hetkeksi. Olen pienestä saakka ollut notkea ja harjoitellut itsekseni siltoja sekä kärrynpyöriä. Harrastin myös ala-aste ikäisenä sirkusta ja aikuisena kävin akrobatiatunneilla. Mutta koko elämäni olen itsenäisesti ylläpitänyt tai kehittänyt lapsena opittuja taitoja. Mestari en missään nimessä ole, mutta notkeutta ja halua kehittyä löytyy, vaikka muille jakaisi.

En itse ollut edes tajunnut asiaa aiemmin, että hitto tämähän on juuri se kuuluisa "THE JUTTU". Jokaisella ihmisellä on oma juttunsa ja tämä mitä ilmeisimmin on se minun. Tulipa valaistunut olo nyt!

kuva1

kuva2

kuva3

Koska akrobatia ei kohdallani katso aikaa tai paikkaa, niin on sitä tullut veivattua monessa matkakohteessa ympäri maailmaa (kuten kuvista näkyy). Kun löydän jostain kivan paikan tai haastavan ympäristön, tulee pakottava tarve heittäytyä pää alaspäin. Tiedättekö ihan kuin jotain jäisi hampaan koloon, jos en sitä tee!

On tyhjennetty päätä Thaimaan hiekkarannoilla pälläseisoen ja pulahdettu ilta-uinnille pesemään hiekanmurut päänahasta. Indonesiassa nautittiin auringonlaskusta "Salaisella rannalla" ja ikuistettiin upea siltakaato kalliolla ennen nousuveden yllätyshyökkäystä (kuva1). Sri Lankan rannoilla käsilläseisonta meni plörinäksi ja kaatui yli, mutta siitä saatiin niin upea kuva (kuva2), että harmitus jäi sikseen! Romaniassa piti yrittää pysyä lämpimänä, joten siinähän sitten kärrynpyörää heittämään ja käsilläseisontaa harjoittelemaan (kuva3)!

Akrobatia on se laji, jonka harjoittelun aikana mieleni matkustaa johonkin rauhaisaan paikkaan. Se vaatii huomioni ja keskittymiseni kokonaan. En kykene ajattelemaan töitä, sotkuista kotia tai tyhjänä ammottavaa jääkaappia, kun keskityn täysin liikkeisiin. Olen pää kiinni lattiassa ja yritän tahkota jalkojani kohti kattoa, parhaimpaan päälläseisontaan, mihin pystyn! Ja usein onnistunkin.

Olen nyt vetänyt myös kaksi omaa akrobatian alkeet- kurssia, jotka ovat saaneet ihan huikean vastaanoton. Pidän ryhmät suhteellisen pieninä, jotta pystyn antamaan osallistujille mahdollisimman paljon omaa tukea ja apua! Kahden tunnin aikana ehditään käydä läpi siltaa, päälläseisontaa sekä kärrynpyörää. Osallistujat ovat nauttineet ja jokainen on ylittänyt itsensä tekemällä liikkeitä, joita ei kuvitellut osaavansa! Tämä on valmentamisessa parasta. Nähdä onnistumiset ja sen tuoma riemu. Kun sinulla on jokin intohimo, niin anna mennä täysillä, äläkä jarruttele!

p.s. Jos haluat tutustua akrobatiaan ja oppia siitä lisää, niin pysy kuulolla ja seuraa meikän Instagramia tai Facebookia! Tulossa lisää kursseja tähän liittyen!

Laura<3

Heinäkuu 2018 - Parhaat palat

Tästä alkaa kuukausittainen postaussarja, joka käsittelee menneen kuukauden ykkösjuttuja, parhaita hetkiä ja uusia kokemuksia. Kuvia ainakin riittää, katsotaan kuinka moni niistä on julkaisukelpoinen!

Heinäkuu meni niin nopeasti, että piti ihan pysähtyä asiaa ihmettelemään. Tuo Suomen kesän kuuma kuukausi, joka sai ihmiset sekaisin ja #seksihelle hästägien käytön räjähdysmäiseen kasvuun! Heinäkuu yllätti minutkin. Ilmoilla, mutta monella muullakin tavalla. Joten katsotaanpa heinäkuuta tarkemmin.

Tänä kesänä on uitu varmaan enemmän kuin viiten viime kesänä yhteensä!

Palasin loman jälkeen 2.7 töihin, todella rauhallisin mielin. Rästejä ei ollut jäänyt, joten oli ihana palata sorvin ääreen, kun sai aloittaa rauhassa hommat! Tämä oli oikeasti melkoista herkkua, sillä harvemmin sitä on ihan noin selvät sävelet lomalta paluun jälkeen! Täytyy siis olla kiitollinen ja toivoa, että toistekin käy näin.

7.-8.7 Meillä oli lapsuudenystäväni polttarit. Aloitimme päivän brunssilla, johon jokainen oli tuonut kaikkea ihanaa syötävää. Polttarisankari vasta heräili meidän paukatessa sisään asuntoon. Tuunattiin tietysti kaikille omat tiimipaidat, #Hulksut2018 taiteiltiin jokaisen paitaan! Tämän askartelu uurastuksen jälkeen lähdettiin kipeilemään Rauhaan, Atreenalin seikkailupuistoon. Käsien ja jalkojen ollessa jo hieman hapoilla siirryimme Lappeenrannan sataman kautta Ylämaalle mökkitunnelmiin, jossa jatkoimme illan viettoa. Kerrassaan ihanat kemut!

Heti polttareiden jälkeisenä maanantaina 9.7 muutettiin mökille kahdeksi viikoksi asumaan! Ilmat olivat mitä parhaimmat ja kyllä kelpasi viettää aikaa mökkimaisemissa. Työhommat tuli hoidettua uskomattoman rivakasti mökiltä käsin. Harmitti aika kovin, kun muutamana päivänä joutui ajelemaan aamusta kotiin tekemään töitä, mutta onneksi mökille pääsi aina illaksi takaisin! Kaksi viikkoa meni ihan liian nopeasti ja olisin halunnut todella kovasti jatkaa mökkeilyä. Uitiin, saunottiin, grillattiin ja veneiltiin.

Polttariporukka kiipeilytunnelmissa

Heinäkuussa perustin blogin. Tämän näin! Rakastan kirjoittamista ja pohtimista, joten koin, että nyt on oikea aika pistää homma tulille blogin kanssa ja tehdä konkreettiset suunnitelmat. Minulla on niin paljon kerrottavaa ja jaettavaa, että juttua riittää kyllä. Kuka tätä lukeekaan, niin kommetteja ja ehdotuksia otetaan vastaan! Kunhan vain saan raivattua aikaa kirjoittamiselle sekä kuvien ottamiselle ja muokkaukselle, niin juttua alkaa tulla varmasti vielä tiuhemmin!

Ystävieni L Y S T I-näyttely oli hauska ja kävin sen katsomassa heti avajaispäivänä! Taidenäyttely neitsyys meni, apua!  Näyttelystä kirjoitin oman postauksen, löytyy tämän linkin takaa!

Oikomishoitoni loppumisesta on kulunut nyt noin vuosi ja heinäkuussa vierailin Hymiö hammaslääkärit hammaslääkäriasemalla Kouvolassa, kontrollikäynnillä. Hammaslääkärini on ihana ihminen ja meillä oli puhetta, josko jatkaisin vielä jossain vaiheessa oikomistani muutamalla kuukaudella, niin saataisiin viimeisetkin hienosäädöt tehtyä. Pistin asian heti mietintämyssyyn!

Tänä kesänä ruoka on näytellyt isoa roolia ja siitä on kyllä nautittu. Joskus ruoka on minulle ihan vaan polttoainetta, mutta en voi sietää ruokia, jotka ovat rakenteeltaan äklöttäviä tai maistuvat pahalle (tai eivät maistu millekään)! Haluan, että ruokani on hyvää, mutta se ei tarkoita ruokien kyllästämistä kastikkeilla tai rasvalla. Ennemminkin se tarkoittaa mausteiden harmoniaa ja raikkautta! Etenkin kesäisin raikkaus nousee kyllä korkealle! Kesäruoat ja grillaus on rokanneet heinäkuussa! Ja mitä olis kesä ilman uusia perunoita, no ei kesä laisinkaan!

Samaisessa kuussa, jossa juhlimme ystäväni polttareita, tanssimme myös hänen häitään. Juhlat olivat ihanat ja todellakin hääparin näköiset. Oli ilo olla vieraana lapsuudenystävän juhlissa ja nauttia päivästä sekä tietysti nähdä myös parin nauttivan. Onnistuneet juhlat kaiken kaikkiaan ja kyllähän meillä hauskaa oli. Tunnelma välittynee teille kuvien kautta! Häät ovat varmaan juhlista parhaimpia, kun silloin ilo on ylimmillään, valvotaan yömyöhään ja nautitaan elämästä. Voisiko joku mennä taas pian naimisiin ja kutsua minutkin?

24.7 vedin ensimmäisen Akrobatian alkeet- kurssini, joka oli ihan mielettömän hauskaa! Akrobatia on itselle tärkeä ja iso juttu, joten sen ohjaaminen oli älyttömän ihanaa ja palkitsevaa. Toki jokainen yksilöohjauksin on, mutta ryhmien ohjaamisessa akrobatia on kyllä mielettömän kivaa! Seuraava kurssi onkin jo tuloillaan, nimittäin 11.8 lauantaina, joten tuuhan sieki mukaan sinne!

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä on meidän reissu Kuusamon upeisiin maisemiin. Reissu kesti 4 päivää ja ehdittiin tehdä yhtä sun toista. Ehdittiin jo ensimmäisenä päivänä pistää matkasuunnitelmatkin ihan uusiksi ja poikettiin Liperissä! Kuusamossa käytiin tutkimassa maisemia, käväistiin myös Lapissa, Korouoman kansallispuistossa sekä vierailtiin karhutuvalla ja Rukan keskustassa. Teen tästä Korouoman "vaelluksesta" vielä ihan oman juttunsa, sillä siitä riittää kerrottavaa sekä kuvia!
Myös koko Kuusamon reissusta on tulossa oma juttunsa, joten pysykää kuulolla!

Tervetuloa siis elokuu, odotan sinultakin paljon!

Laura <3